maanantai 25. maaliskuuta 2013

Jipuu

Sain tänään sähköpostia opinnäytetyötäni ohjaavalta opettajalta. Viestissä luki näin: 

"Hei!
Ehdin lukea jo tänään opinnäytetyösi ja esitän siitä vähän arviota:
Aiheen valinta oli onnistunut. Aihehan on ajankohtainen. Maksuvälineissä tarjonnassa ja niiden käytössä on tullut paljon uutta viime vuosina.
Jäsentelyn suhteen työ on hyvä.
Lähteitä on ollut runsaasti käytössäsi. Lähdeviitteet tekstistä kuitenkin puuttuvat!
Kirjoitat aika mukavalla tavalla. Tekstissä esiintyi kuitenkin runsaasti lyhenteitä, joiden merkitys ja alkuperä olisi ollut hyvä selittää tarkemmin.
Päätäntö-luku oli onnistunut.
Tässä olivat lyhyet kommenttini. Päädyin arvosanaan H2 ja olen sen jo tallentanut Primukseen."

Ilostuin tästä sähköpostista todella paljon. En odottanut saavani kakkosta parempaa enkä huonompaa arvosanaa. Oman arvioni mukaan työni oli ihan hyvä, mutta ei täydellinen eikä myöskään huono. 

Mahtavuutta oli lyhyt ja ytimekäs, hyvin rakentava palaute. Huomasin tämän viestin myötä missä olisin voinut parantaa työtäni, mutta en jaksa asiasta masentua. Olen erittäin tyytyväinen saamaani arvosanaan. 

Tänään on ollut muutenkin ihan muksu päivä. Kävimme ukkokultasen kanssa asentamassa porukoilleni uuden television. Tai no, ukko sen asensi. Minä istuin sohvalla ja ruoskin ukkoa tekemään hommia niska limassa näkymättömällä ruoskalla. >:) Ehkei ihan näinkään, mutta tajusitte kyllä. 

Tein tänään myös ensimmäistä kertaa elämässäni jauhelihakeittoa!!! Miettikää, joku niin yksinkertainen ruoka aiheutti minulle hurjasti päänvaivaa ja stressiä. Keitosta ei tullut mitään kovin kummoista, syötävää mutta ei mitään herkkulia. Mietin, että mistä sain edes päähäni väsätä ison kattilallisen keittoa kun en ole ikinä ollut mikään keiton ryystäjä. Noh, keiton nyt kuitenkin loihdin ja sitä syödään toivon mukaan monta päivää. 

Jos jotain muutakin paskaa tästä päivästä pitää keksiä tuon keiton lisäksi niin se olkoot idiootit ihmiset. Okei, ei saa yleistää. Tietty ihminen. Ehkä kaksikin. Mutta niistä ei sen enempää. 

Rupeaakin olemaan se aika, että komennan ukon keittämään minulle vahvaa kahvia. 


2 kommenttia:

  1. Ihmisistä ei kannata välittää, tai no vain läheisimmistä mutta muista ei niin väliä. Sekä oli se syötävää keittoa :)

    VastaaPoista