perjantai 29. maaliskuuta 2013

Kirppuilu netissä

Voin kertoa, että rupean olemaan pikku hiljaa vittuuntunut jokaiseen vitun netti huutokauppaan ja kirppariin. 

Tänään joku urpo huutonettiläinen ilmoitti, että ollaan ukon kanssa paskaa myyty hälle. Vitustako me tiijetään vaikka urpo selittäisi ite paskaa. Toimivia vehkeitä myymiemme tavaroiden piti olla. Urpo ilmoitti, ettei ole kiinnostunut saamaan rahojaan takaisin, eikä odota meidän tulevan asiassa vastaan millään tasolla. Kiitosta vuan, että erikseen laitat raamatun mittasen itkuvirren ilman että edes tahtoisit meidän tulevan asiassa mitenkään vastaan. Urpo ilmoitti lopussa antavansa meille negatiivisen. No siitä vuan! Se nyt on mulle ihan sama jos yks tolloapina antaa yhden negatiivisen palautteen suostumatta edes keskustelemaan esim. hyvityksistä. Kylläpä nuo muut huomaa tuolla huutonetissä, että palautteita on monta sataa positiivista. Ei oo tapana kusettaa ihmisiä ihan niinkui odotetaan ettei kukaan kuseta meitäkään nuissa kaupoissa. Tää sähköposti oli mulle siihen asti ok kunnes tultiin kohtaan : 

Olen itse Pohjanmaalta kotoisin ja tottunut luottamaan toisiin pohjalaisiin
Nyt huomasin etteivät kaikki Pohjammaalla asuvat ole siellä syntyneet
Jotkut ovat saattaneet muuttaa Savosta."

No mitä vittua? Napautin urpolle takaisin, että aidot pohojanmaalaset suostuu asioista keskustelemaa. 

Muutenkin rupiaa vituttaa nämä huutajat jotka eivät vastaa sähköposteihin tai jos vastaavatkin niin viikon tai kahden päästä. Silloikin joku Pirkko Anneli pyytää vielä viikon maksu aikaa, että tili kerkeää tulla. Olisitko voinut säästää rahaasi sen verran, että sinulla on huudon päättymis päivänä se 2 € + 0,70 € tililläsi. Tai olisitko kalliimpaa huutoa tehdessäsi Jorma hyvä voinut kysyä etukäteen sopiiko, että maksat vasta viikon jälkeen huudon päättymisen mikäli huudon voitat. 

Yleensä näihin huutonetteilyihin ynnä muihin paskoihin liittyy myös paljon muuta paskaa. 

Ja samat viat pätevät lärvikirjan eri kirpuilla. Siellä tosin meno on viellä päättömämpää. Porukka varaa, vapauttaa, vakuuttaa ostavansa, häipyy kuin pieru saharaan jne. Säännötkin ovat sellaista sotkua, että saisi olla jokin ydinfyysikko tahi muun sortin insinöörifilosofisuperihminen, että niitä pystyy noudattamaan ilman rikkomuksia. Ja mitä vittua jotkin mummon vanhat kukkakalsarit tekevät gootti/rock/tms/kirpulla? 

Ottaa jo vähemmästäkin ohimoon. 

En myy enkä ole myynyt kamppeitani lärvissä, satunnaisesti olen toiminut ostajana. 

Ja kyllä, vaikka syvästi vittuunnun huutonetinpaskasta jatkan siellä kaupustelua. 

Ps. leikkasin tänään tukkani taas parin kuukauden kasvattelun jälkeen. Ei tää taaskaan parturi tasoa oo, mutta säästinpähän rahaa, eiks se oo tärkeintä? O:)

Loistetta risukasaan

Jotenkin tuntuu, että nyt menee hyvin. Voisinpa kertoa muutaman asian viime päivistä jotka ovat saaneet tämän tunteen aikaan.

1. Koulu jutut alkavat olemaan paketissa. Odottelen nyt vaan, että pääsen antamaan viimeisen näytön ja sitten pitäisi parin viikon sisällä saada paperit kouraan. 

2. Einespaska turvotukset ja lihotukset ovat taas tasaantuneet. Pakkanen on täynnä lihhaa, saadaan seuraavat viikot kunnon sapuskaa. <3 


3. Voitin eilen pikkuisen potin rahaa joten talouspuoli on hoidossa. Laskeskelin myös eilen käteisvaroja, että rahat uuteen tatuointiin ovat kasassa kuten myöskin ukon koneen osiin joista lasku tulee vasta myöhemmin, joten nyt voimme keskittää kaiken ylimääräisen säästötilille. :3 

4. Ukko lupasi minulle, että saan ostaa jotain pientä kivaa itselleni tuon eilisen voiton myötä. Ihanaa, kun kerrankin saa ostaa jotain mikä ei ole niinkään tärkeää. Jahkailen nyt uuden hupparin, laukun, kynsisomisteiden ja viskipullon välillä. Vaatteita toki on, mutta olen monta vuotta haikaillut hihattoman hupparin perään. Nyt niitä olisi ihan mukavaan hintaan taas saatavilla H&M:llä. Toisaalta olen pitkään, niin pitkään halunnut arkikäyttöön Hell Bunnyn Mummy laukkusen. Se olisi sopivan yksinkertainen ja soppelin kokoinen, kävisi rönttöskamppeittenkin kanssa ja olisi muumio kuvioiltaan mitä parhain mulle. Jotenkin tuo ketjukas tekonahka laukkuli ei aina sovellu arkikampetukseen vaan vaatii jotain parempaa päälle. Kynsisomisteethan nyt himottaa aina. Viski on ollut pitkään se asia, mikä on puuttunut baarikaapista. Ei ole suurempaa nautintoa kun illan päätteeksi silloin tällöin nauttia lasillinen viskiä jäillä! 

5. Mun uus kamera saapuu varmaankin ensi viikon alussa. Eihän sitä olekkaan odoteltu kuin vasta 2 viikkoa firman sekoilujen vuoksi.. 

6. Viikonloppuna saan vieraakseni vanhan ystävän jota harvoin tulee nykyään nähtyä pitkän välimatkan vuoksi. Toisaalta tapaaminen jännittää, mutta tietty oon myös innoissani. 

7. Viikonloppuna toteutetaan ukon kanssa olut testi. Joku oli tehnyt sellaisen vasta ja väitti, että perus kurjala-karahu-olovi-ymp oluissa ei ole selkeitä eroja, ainoastaan pirkka oli ollut hirveetä kuraa. Ukkohan tuo meinasi, että kyllä niissä on selkeät erot ja päätti, että asiaa täytyy itsekin tutkia. Minen oluista tiedä kun en niitä juo, mutta autan ukkokultaa toteuttamaan tutkimuksen.. :D  

Siinäpä muutama asia, vasta painoksi kai pitäisi keksiä jotain ei niin mukavaa ettei menisi yltiöpositiiviseksi, mutta siitä listasta tulisi helvetin pitkän. 

Tämän listauksen myötä onkin hyvä siirtyä Arma kakkosen pariin opettelemaan nappeja ymp. Luultavasti se peli latistaa tämän epäilyttävän hyvän fiiliksen ja pakottaa minut tervaamaan keuhkoja ihan liikaa. Katsotaan miten käy! 

Loppuun tietty mufiikkia! 






tiistai 26. maaliskuuta 2013

Viikonlopun turinoita

Ah. Viikonloppu.

Perjantain jännitys oli ihan turhaa. Kun menin koululle palauttamaan opinnäytetyötäni ei ohjaava opettaja ollutkaan paikalla. Sain kuitenkin tehtyä viimeiset tehtävät kirjanpitokurssilta ja kävin jutustelemassa kuraattorin kanssa niitä näitä.

Eilen olin erityisen ahkera. Laittelin normaalia parempaa aamupalaa ja siivosin. Iltasella saunoimme ukkosen kanssa ja kävimme tunnin mittaisella kävelyllä.

Tähän sunnuntai aamuun on riittänyt ihmettelyä. Viime yönä joku oli jättäytynyt junan alle ja jokainen jakaa tapahtuneesta uutislinkkiä lärvikirjaan. Tottahan toki tapaus järkyttää kun näin pienellä paikkakunnalla olemme, mutta mielestäni linkkiä jaetaan väärästä syystä. Ihmiset janoavat saada tietää kuka junan alle hypännyt oli. Hetken oltuani lärvikirjassa eräs kaverini kysyi minulta sätin välityksellä tiedänkö minä kuka hypännyt oli. Vastasin hänelle etten tiedä. Arvailin, että ehkä joku känniääliö. Hetken päästä kaveri ilmoittaa kuka henkilö oli. Mitä vittua? En minä kysynyt häneltä kuka henkilö on ollut ja mitä vittua henkilö minulta kysyy tiedänkö kuka hyppyri oli jos sen itse jo tietää. Ihmiset ovat typeriä. Totesin kaverilleni etten tunne henkilöä eikä täten uutinen kosketa tai kiinnosta minua laisinkaan. Jutustelu loppui siihen.

Mielestäni riittää, että kuolleen ihmisen lähipiiri tietää tapahtuneesta. Anaalista se, että ihmiset jakavat tietoja ja nimeä ihmiseltä toiselle unohtaen asian järkyttävän laidan ja unohtaen kuinka pahalta kuolleen henkilön lähipiiristä tuntuu. On minusta melko paskamaista juoruta minkä kerkiää itsensä tappaneesta Paavosta ja kyylätä hänen vielä olemassa olevaa lärvikirja profiilia. Ei ihmisiä kiinnosta kuinka suuri suru läheiset valtaa.

Minusta olisi kaikista parasta antaa menneelle ihmiselle rauha.






maanantai 25. maaliskuuta 2013

Jipuu

Sain tänään sähköpostia opinnäytetyötäni ohjaavalta opettajalta. Viestissä luki näin: 

"Hei!
Ehdin lukea jo tänään opinnäytetyösi ja esitän siitä vähän arviota:
Aiheen valinta oli onnistunut. Aihehan on ajankohtainen. Maksuvälineissä tarjonnassa ja niiden käytössä on tullut paljon uutta viime vuosina.
Jäsentelyn suhteen työ on hyvä.
Lähteitä on ollut runsaasti käytössäsi. Lähdeviitteet tekstistä kuitenkin puuttuvat!
Kirjoitat aika mukavalla tavalla. Tekstissä esiintyi kuitenkin runsaasti lyhenteitä, joiden merkitys ja alkuperä olisi ollut hyvä selittää tarkemmin.
Päätäntö-luku oli onnistunut.
Tässä olivat lyhyet kommenttini. Päädyin arvosanaan H2 ja olen sen jo tallentanut Primukseen."

Ilostuin tästä sähköpostista todella paljon. En odottanut saavani kakkosta parempaa enkä huonompaa arvosanaa. Oman arvioni mukaan työni oli ihan hyvä, mutta ei täydellinen eikä myöskään huono. 

Mahtavuutta oli lyhyt ja ytimekäs, hyvin rakentava palaute. Huomasin tämän viestin myötä missä olisin voinut parantaa työtäni, mutta en jaksa asiasta masentua. Olen erittäin tyytyväinen saamaani arvosanaan. 

Tänään on ollut muutenkin ihan muksu päivä. Kävimme ukkokultasen kanssa asentamassa porukoilleni uuden television. Tai no, ukko sen asensi. Minä istuin sohvalla ja ruoskin ukkoa tekemään hommia niska limassa näkymättömällä ruoskalla. >:) Ehkei ihan näinkään, mutta tajusitte kyllä. 

Tein tänään myös ensimmäistä kertaa elämässäni jauhelihakeittoa!!! Miettikää, joku niin yksinkertainen ruoka aiheutti minulle hurjasti päänvaivaa ja stressiä. Keitosta ei tullut mitään kovin kummoista, syötävää mutta ei mitään herkkulia. Mietin, että mistä sain edes päähäni väsätä ison kattilallisen keittoa kun en ole ikinä ollut mikään keiton ryystäjä. Noh, keiton nyt kuitenkin loihdin ja sitä syödään toivon mukaan monta päivää. 

Jos jotain muutakin paskaa tästä päivästä pitää keksiä tuon keiton lisäksi niin se olkoot idiootit ihmiset. Okei, ei saa yleistää. Tietty ihminen. Ehkä kaksikin. Mutta niistä ei sen enempää. 

Rupeaakin olemaan se aika, että komennan ukon keittämään minulle vahvaa kahvia. 


torstai 21. maaliskuuta 2013

Alku

Alku on aika vaikea oli kyse mistä tahansa asiasta. Toki luonnonlahjakkuuksiakia löytyy, mutta minulle aina asioiden aloittaminen on ollut vaikeaa. Saattaa olla, että tämäkin jää tähän niinkuin monta kertaa aiemmin on käynyt. Katsotaan, miten käy. 

Mitä kertoisin teille päätöksestäni aloittaa bloggaaminen? Kenties haen itselleni paikkaa johon purkaa ajatuksia ja herättää keskustelua. Luultavasti keskustelu ei tule olemaan kovin vilkasta jos blogiini eksyy satunnaisbongarit ja ehkä oma mieheke. 

Mikä blogissani tulee olemaan? En tiedä. Luultavasti niin pohdintoja kuin arkipäivän kurjuuksiakin. En usko, että tästä muodostuu mikään pinnallistapaskaa-blogi. Tai jos muodostuu, niin minkäs sille mahtaa. Onpahan yksi syy vihata itseään lisää. HAH. 

Miksi "kusipäisyyden multihuipentuma"? Siksi, että koen ne kaksi sanaa jotenkin omakseni. Aloitin joskus kirjoittamaan kirjaa juurikin tuolla nimellä omasta elämästäni. Tarkoitukseni oli käyttää sitä terapias mielessä itselleni. Tarkoitukseni oli porautua ikäviin muistoihin ja selittää itselleni omaa käytöstäni. Jossain vaiheessa lopetin kirjoittamisen. En kestänyt miettiä itseäni enään enempää. 

Entä kuka minä olen? Siinä vasta kysymys. Jonkinsortin ökkimönkiäinen tai rautalehemä. Pysykää kuulolla, kenties ajan saatossa tänne ilmestyy sen verran tekstiä, että minusta saa jonkinlaisen kuvan.