sunnuntai 13. tammikuuta 2019

2019

Uusi vuosi ja uudet kujeet, eiks jee?

Vuoden vaihto meni rauhallisissa merkeissä. Syötiin ja juotiin hyvin, mutta raketteja emme paukutelleet. Tarkoitus oli pari kymppiä pistää taivaalle, mutta sään ollessa niin surkea päätimme jättää raketit kauppaan.

Ensimmäisiin päiviin on kuulunut "tappelua" lääkärihommien saralla, eka hääpäivä ja perus kalenterin mukailu bujoksi.


Mulle tuli Oulusta ajanvarauskirje joka osoitti mun kuvauksen olevan siellä. Pari puhelua ajanvarauksen tehneen hoitoyksikön kanssa ei tuottanut tulosta, mutta puolen tunnin hikoilu toppakamppeissa paikallisen röntgenin luukulla kannatti. Kaksi ihanaa sihteeriä hoiti mun kuvauksen magneettirekkaan tänne niinkuin alunperin piti ollakkin. Jotenkin vihastutti tuo palvelu Oulun päästä. Kaksi eri KNK-polin sihteeriä tuumasi, että ei voi mitään. Toinen kielsi puhelun loppu puolella enää soittamasta heille asiasta, mikäli haluan perua aikaa, minun pitäisi soittaa suoraan heidän päähänsä röntgeniin. Tuumasin, että olisin alunperin sinne soittanutkin asiasta, mutta en löytänyt puhelinnumeroa sinne lapuista. Sihteeri totesi, että eipä se ole ensimmäisellä sivulla vaan jossain liitteissä sisällytettynä tekstiin. Aha. No, onneksi tosiaan tässä päässä palvelualttiit sihteerit hoitivat asian samantien ja soittelivat puolestani Oulun päähän.


Ensimmäinen hääpäivä tuli jotenkin todella yllättäen. Tiedostin sen tulevan, mutta mitään en osannut suunnitella sille päivää. Ehkä se, että kissa päätti aloittaa koko päivän aamuyöllä oksentamalla sänkyyn, vaikutti siihen ettei tullut päivän mittaankaan mitään kehiteltyä. Vaihdettiin kuitenkin iltasella muutama lässynlää-sananen ja halittiin rakkauden täyteläisesti, joten ei huono päivä sekään.

Ostin viime vuoden loppupuolella EMP:ltä sellaisen painajainen ennen joulua - aiheisen kalenterin tälle vuotta. Petyin kun kuvituksia oli vain kansissa, sisällöltään kalenteri on vaan likaisen vaalea ja tyhjä. Odotin, että viikko näkymissä vilahtelisi Skellingtonin päitä eri ilmein, mutta ei! Olen jo useamman vuoden aikonut aloittaa bujoilun, mutta se nyt on vain jäänyt. Jotenka kasasin tussin, lyikkärin, värikynät ja tarrat kasaan ja aloin värkläämään valmiista kalenterista muka bujon. Heh. Kusin jo ensimmäisen träkkerin kanssa minkä värkläsin, lähdin itsevarmasti lisäämään mustalla tussilla lyikkärillä luonnosteltuun muudi träkkeriin päivät ja kuukaudet. Kuukaudet mahtuivat vaakatasossa, mutta päivät jäivät 20. :D No, käyttökelpoinen se kuitenkin on ja sitä tässä olen päivittäin väritellyt. Ehkä voisin jossain välissä vilauttaa tätä kalenteria kunhan saan sinne enemmän sisältöä. 


Tälle vuodelle mulla on muutama odotus sekä pyrkimys. Toivon, että pääsen etenemään urallani johonkin suuntaan ja yritän olla ostamatta mitään turhaa. Aika simppeliä? Ensimmäinen ehkä ei ole selvää pässin lihhaa, mutta jälkimmäiseen pystynen vaikuttamaan. Oikeastaan sainkin nyt vähän töitä mun vanhasta työpaikasta tälle ja ensi kuulle, mahdollisesti jatkuu maalis- ja huhtikuulle.


Kuvat eivät liity postaukseen mitenkään. Otin ne joskus aikaa sitten haaveissa tehdä tänne postauksia omistamistani meikkipaleteista, mutta.. Ei musta ehkä oo kosmetiikkabloggaajaksi. Joten ilahduttakoon nämä väriloistot nyt täytemateriaalina. Kuvissa esiintyvä paletti on muuten mun eka "oikea"/"kunnon" paletti Urban Decaylta. Sanottakoon, että tämä paletti mullisti maailmani ja sen jälkeen ei halpispaletteja paljon ole tullut ostettua.. En sano etteikö halpispaleteissakin olisi niitä helmiä, mutta niitä tulee nykyään todella harvoin hankittua. 

Näistä kuvista tulikin mieleen.. Veljeni ihmetteli mulle joulunaikaan, että kenellä oikeesti on luomi kämmenessä?! Olen ilmeisesti epänormaali. Jos joku toinen kämmenluomen omaava sattuu tätä lukemaan niin hihkaise! Voidaan perustaa klubi. 

Mukavaa päivää ja palaillaan asiaan taas!

perjantai 7. joulukuuta 2018

Potun versot 1 v

Näin on vuosi vierähtänyt siitä kun mulla todettiin näköhermontulehdus ja sivulöydöksenä magneettikuvista löytyi kaksi muutosta aivoista, eli tutummin minun nimeämänäni, potun versot. 

Vuosi on pitänyt sisällään jännitystä, epätoivoa ja vitsailua versoista. Monia unettomia öitä, jolloin olen miettinyt elämääni ja mitäs sitten jos jonain aamuna en herääkkään. Myötätuntoa tutuilta ja tuntemattomilta.

Versot on opettaneet mulle paljon musta itsestäni ja saaneet mut näkemään asioita eri tavalla. 

Tänä päivänä en jaksa muistaa edes versojen olemassa oloa. En jaksa pelätä. Mennään jos on mennäkseen. Mutta aina tulen muistamaan tämän itsenäisyyspäivän jälkeisen päivän jolloin painelin lääkäriin enkä arvannut minkälainen hulabaloo on edessä. 

 Joulukuu 2017, kiva kortisooni nassu

Noh, se versoista. Siirrytään nyt muutamalla sanalla tähän päivään. Juuri kun kerkesin täällä rääkäistä, että vittu, niin samana iltana entisestä työpaikasta tuli viestiä, että pääsisinkö nyt muutamaksi päivää töihin. No totta helvetissä pääsen! Tämän viikon töissä olleena olen taas elossa enemmän kuin koskaan. Jopa taas hirvittää kun tämä pätkä loppuu. Koululta laittelivat sähköpostia, että keksittäisiinkö mulle jokin muu reitti, sellainen minkä työkkärinpersekki hyväksyis. Pessimisti ei pety, mutta jospa ihan pienesti voisin antaa toivoa asialle! 

Marraskuu 2018